Eero Murtomäki : Pyyntimiehiä

Se hakkupuiden autioittama Lappi, josta A. E. Järvinen näki painajaisunia viimeisinä elinvuosinaan, on jo miltei täyttä totta Eero Murtomäen erätarinakokoelmassa. Jossakin metsäteautoteiden lohkomien hakkkuuaukioiden takana on kuitenkin vielä kaista oikeata metsää, jonne entisiä elämyksiä tavoittelevat pyyntimiehet voivat jyräytellä autolla ja moottorikelkalla metsoja ampumaan, tai voivat ajella moottoriveneellä suuren säännöstelyaltaan-kummitusmaisemiin jyskytämään hämää pampuphaulikolla. Riistaa on vielä sekä maalla että vesissä, vielä on nähtämättä monissa metsissä tavoittaa huikeitakin elämyksiä, mutta kaikeksikin on lopullisuuden, viimeisen kerran maku. Ja niin kuin metsästä ampuminen osaksi jo menneisyyteen vaipunut ammattitaitoisuus realisoituu noilla teillä viimeistä hirveä kaatuessaan, samoin jokahainen uusi Murtomäen kirja on järeää, aistimusvoimaista kerrontaa, luontoa lähellä nähneen miehen tekstiä. Hänen suhdettaan metsästykseen ja tappamiseen sävyttävät Lapin vanhojen pyyntimiesten ajatustavat ja suhteellisuuden taju.