Eero Salola : Hölmölän kylä : kertomus hölmöläisten merkillisistä keksinnöistä, seikkailuista ja erinomaisesta viisaudesta

Riemullista hölmöläiskomikkaa yhtenäjaksoisena tarinaketjuna niin nuorille kuin vanhoillekin

Hölmöläistarinat ovat olleet suosittuja kaikkialla. Niiden satuaiheet ovat suurelta osalta kansainvälisiä. Myös meillä kerrottuissa on runsaasti muttenkin kansojen keskuudessa tunnettuja. Aiheiden leviäminen yli kielirajojen on edistänyt se, että hölmöläissadut eivät ole muotoon sidottuja, vaan niiden ydin on äärimmäiseen hölmöyteen liittyvien kommellusten toteamisessa. Tällaisen ainehyyntymän ympärille on sitten karttunut monin minkäkinmistä ta ja -laatuista höystettä. Hölmöläisten vaiheista voi kertoa satu, kasku, juttu, tarina tai kertomus. Nämä kertovat useista hölmöistä, mutta harvemmin yhdestä, eikä aiheita kuitenkaan useampainkilpailevan perinneseudun synnittöni. Pitkistä ketjuista kunkin tunnetaan kansankunnan parhaimmassakin hölmöläistä.

Suullisena kansanperinteenä kulkeneet hölmöläissadut tulivat ensimmäisen kerran suomenkielisen kirjallisuuden piiriin v. 1860. Tällöin ilmestyi Gustav Benjamin Schwabin kirjoittama, August Ahlqvistin suomentama kirjanen «Huvi-kirja», jossa on kauniita, sydäntä liikuttavaisia, hirnuisi ja naurattavia juttuja.»

Eero Salolan kokoamassa Hölmölän kylä -kirjassa aineksen valinnan pohjana on ollut pyrkimys antaa noista tyhmälaisissta sellainen kuva, jonka heistä kansanomainen käsitys on aikoinaan luonnut: ne ovat uutteraa, rehellistä väkeä, jonka kaikkia toimia ja edesottamuksia leimaa hölmöys. Mutta tästä huolimatta kukaan ei hyötyäkseen heitä petä, eivätkä he puolestaan petä ketään. Eero Salolla on tarinoinnassaan hyvin onnistunut, lukijan on helppoa mielessään kuvitella se elävä hölmöläismaailma, jossa niin hyvänthan toisen huumorin merkeissä tuntee käyvänsä monenlaisissa tilanteissa. «Hölmölän kylän» runsas, mainio kuvitus on lastenkirjojen kuvittajana tunnetun ja tunnustetun Helga Sjöstedtin käsialaa, samoin päällyksen monivärikuva.