Eero Tuomaala : Huomenna partioon

Tykkien lakkaamaton jymy Poventsan suunnasta ja kompassi olivat suksimiesten ainoat suuntaviitat öisellä jäälakeudella pari kertaa viikossa toistuvilla partiomatkoilla. Äänisen saariin ei Petäjärannasta ollut kovinkaan pitkä matka, mutta pimeydessä ja vihollisen alituisesti uhatisessa tuo matka tuntui joka kerta yhtämitaiselta painajaiselta. Ja kersantti Jouko Nikusta painoi lisäksi vastuu partiosta. Miten kävisi jos suunnistettaisiin väärin, kuuluiko pimeydestä jotain, uhkasiko parin metrin päässä lumipukuinen väijytys? Oliko tämä matka viimeisin? Hiukan Nikusen mieltä häiritsi aavalla partiolla muistuvat harlaisesta Marusjasta, mutta hänkin liittyi epävarmuutta: välittikö Marusja hänestä, ja liittyikö Marusja jotenkin siihen, että hänelle oli käydä kalpaten aina kun hän joutui paikkaamaan jonkun toisen partivuoroa.

Eero Tuomaalan uusi sotoromaaani on tuttua vankkaa työtä. Se on kertomus miehistä joiden tehtäväksi oli annettu kestää uskomattomia. Ja jotka kestivät.