Eeva Joenpelto : Viisaat istuvat varjossa

Eeva Joenpelto kuvaa romaanissaan naisen kypsymistä persoonalliseen vapauteen. Päähenkilö on 40-vuotias nainen, helsinkiläinen taidekutoja, jolla on aviomies Lapissa, lähes aikuinen tytär ja vanha äiti. Hän on rakastunut toiseen mieheen ja haluaa vapautensa.

Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle erään aamun verkkaisista toimista. Riemastuttavan eloisasti Eeva Joenpelto johdattelee pieniä ja suuria asioita rinnakkain. Puiden varjostamassa vanhassa lauttasaarelaisalossa asuu tavallisesti vain kolme naista. Mutta syksyisin aviomies tulee Lapista kokouksiin ja lääkäri-virkatovereitaan tapaamaan, ja silloin hänkin asuu siinä — vaimonsa, tyttärensä ja anoppinsa kanssa. Tutut aamunäytelmät ja vanhat roolit: äiti istuu keittiössä ja itkeskelee kahvikuppinsa ääressä, tytär on kiireinen, huoleton, omanaan täynnä, aviomies potee kokouksen jäljiltä krapulaansa, järjestelee paluumatkaansa. Sydäntippujen, aamuitkujen, olutpullojen, metsävarusteiden ja muun myllerryksen keskellä Marjukka esittää hätääisesti vaikean asiansa: hän haluaa avioeron, tarvitsee vapautensa.

Tässä romaanissa Eeva Joenpelto liikkuu helsinkiläisessä ympäristössä. Ensi kertaa hän käsittelee kaupunkilaisia ihmisiä, nuoren sivistyneistömme edustajia. Hän on kirjoittanut vakuuttavan, johdonmukaisesti etenevän kehitysromaanin, antanut sille rohkean, yllättävän rajun loppuleikkauksen.