Eeva-Kaisa Ahtiainen : Mies ja pirut : Nikke Pärmin elämä

Ristiriitaisia tunteita herättäneen jääkärieversti-luutnantin Nikke Pärmin elämäkerta tarjoaa kiintoisien sotamuistojen ohella huumoria, yllätyksiä ja paljastuksia esimerkiksi poliittisten vankien kohtelusta Suomessa.

NIKKE PÄRMI (1887-1957) oli alahärmäläisen köyhän perheen poika, suutari ja Saksan jääkäri. Hän oli jo jäänyt majurina eläkkeelle, kun hänet hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 kutsuttiin komentamaan jatkosodan oma­peräisintä joukko-osastoa. Mannerheimin päiväkäskyllä koottu Erillisen Pataljoona 21:n rivissä Itä-Karjalan rintamalle suuntasi vapaaehtoisesti asepalveluksen vangin sijasta valinneita sotilasvankeja sekä tavallisia rikollisia.

Nikke Pärmiä ei valittu tehtävään sattumalta. Hänen tinkimätön oikeudenmukaisuutensa, lainkuuliaisuutensa ja terävä psykologinen silmänsä saivat muun muassa "Pärmin piruiksi" kutsutun joukko-osaston miehet kunnioittamaan komentajaansa.

Persoonallinen, lähen­tömättömästi kuulijan tajuntaan pureutuva puhetapa sekä omintakeinen tavan käyttää sivistyssanoja tekivät Nikke "duoda, duoda" Pärmistä legendan. Sievisteilijöiden ja turhamais­ten pelkuri­leijonien toilailuja itsepäinen Nikke Pärmi ei sietänyt lainkaan, ja sen saivat kuulla myös arvojärjestyksessä ylempänä olleet upseerit. Pärmistä onkin kerrottu enemmän kaskuja kuin kaikista Suomen kenraaleista yhteensä.