Eeva Kilpi : Talvisodan aika : lapsuusmuistelma

"Mutta sitä ennen, noin klo 13.55 koneet pysähtyvät pitkäksi aikaa meidän keittiön ikkunan ja minä ehdin laskea ne. Niitä on yhdeksän. Samalla hetkellä juoksee sisään naapurin poika, Kuivasen Lauri, ja huutaa hengästyksissään:— Tulkaaha kahtomaa lentokoneita, jos että oo ennen nähny ja niit ei ookkaa vähä! Aika on alkanut kulkea äärimmäisen hitaasti. Koneet ovat pysähtyneet taivaalle ikkunaruudun yläosaan ja pommit jotka ovat jo irronneet niistä riippuvat niinkuin ikään ilmaan pysähtyneinä maan ja taivaan välillä. Ehkä ne eivät olisi hieväntaneetkaan siitä asennostaan minnekään, ellei äiti olisi erehtynyt parhaiseenaan— Voi katsokaa kun pommeja putoaa . . .— Nyt kellariin ja äkkiä."