Eeva Rohas : Keltaiset tyypit

Takakansi

Mustelmia tulee niin helposti. Tallinnan risteilyllä, nimettömän talon juhlissa, ryhmäterapiassa, romanttisen miehen olohuoneessa. Niitä tulee, vaikka olisi jo valmiiksi selällään. Enkelit, kilo karkkia tai hyvä aikomus eivät auta, kun on väärässä seurassa. Tai väärässä. Keltaiset tyypit vaatii katsomaan pimeää maisemaa, jossa on sittenkin jotain nähtävää. Kirkkaissa loisteputkivaloissa pimeyttä vasten ikkunasta tulee peili. Novellien henkilöt ovat polvillaan, osa pakotettuna, osa omasta tahdostaan. Epätoivo himmenee tarina tarinalta ja tilalle nousee hyvä ja kaunis, ehjä vaatimust.

"Kuka sinut puki näin pieneen mekkoon. Mitä ne ajattelivat kun pukivat sinut niin, niin vähin vaatteisiin. Tiesivätkö ne, että minä olen täällä ja että minä olen niin kuin jumala: niiltä, joilla vain vähän on, minä otan senkin vähän pois."

Esittely

Vahva esikoisnovellikokoelma kuvaa ihmisten vinoutuneita suhteita ja kohtalokkaita harha-askelia

"Elämälläsi, mitä olet ajatellut tehdä sillä"" Poika houkutellaan ryhmäterapiasta kaljavarkaisiin. Jos kaupasta ei saa ulos neljää kassia, kaverit uhkaavat tappaa. Nainen törmää mieheen, jonka poika on kuollut, ja valehtelee lohdutukseksi oman tyttärensä menehtyneen onnettomuudessa. Syntyy lyhyt ystävyys, jonka seuraukset ovat kamalat. Kirjoituskurssin priimus luulee menevänsä kotibileisiin mutta löytää itsensä pornoelokuvan kulisseista. Tummasävyisissä novelleissa liike lähtee väärään suuntaan eikä pysähdy.