Eija Wager : Vuorten valo

Takakansi

UUSIA KUULUMISIA TUNNELMALLISESTA PIKKUKYLÄSTÄ

Suomalainen Eija Wager on kertonut vaiheistaan Molobbiassa kahdessa suositussa kirjassaan Tupaanitutalaiset Italiassa (2002) ja Koirani haukku italaksi (2003). Vuorten valossa pääsemme taas käymään hänen luonaan Sveitsin ja Italian välisillä vuorilla.

Luonnonvoimat ovat koetelleet eläinkatraansa kanssa asuvaa suomalaistoimittajaa. Pakkanen jäädyttää putket, rankkasateet saavat lattiat lainehtimaan ja kesän kuivuudessa vedet ovat vähissä. Uuden talon viimeistelyistä ja ulkotöistä ei ole tulla loppua. Lisäksi ketut ja villisiat pitävät kinni maaoikeuksistaan eikä mikään saa estää Eijan huokaamaan: "Se joka on ylittänyt maaseudun rauhaa, ei ole asunut vuoristokylässä."

Sulkeutunut vuoristoylätkö alkaa tuntua vähitellen ahdistavalta ja vieraalta. Myös vanhat luotetut ystävät katoavat yksitellen kaupunkeihin. Sitten elämään tulevat ensimmäiset kovat epäot rakkaista lemmikeistä, ja Eija huomaa, että ehkä hänenkin on aika lähteä matkaa kohti uutta.

Italialainen arki on jälleen pääosassa Eija Wagerin teoksessa, jossa uuden kirjailijakäsin raikka-lie raamalla elää ja jatkuu entiselläänkin, täyteläinen lukuelämys ja ainutlaatuinen kurkistus samaan aikaan sekä syrjässä että kaikkeen osallisena olevien seutujen tapahtumiin, ihmisiin ja menneisyyteen.

Esittely

Uusia kuulumisia tunnelmallisesta pikkukylästä

Eija Wager on kertonut vaiheistaan Molobbiossa kahdessa valtaisan suositussa kirjassaan Tupaantuliaiset Italiassa (2002) ja Koirani haukkuu italiaksi (2003). Vuorten valossa pääsemme taas käymään hänen luonaan Sveitsin ja Italian välisillä vuorilla.

Luonnonvoimat ovat koetelleet eläinkatraansa kanssa asuvaa suomalaistoimittajaa. Pakkanen jäädyttää putket, rankkasateet saavat lattiat lainehtimaan ja kesän kuivuudessa vesivarat ehtyvät. Talon viimeistelystä ja ulkotöistä ei ole tulla loppua. Lisäksi ketut ja villisiat pitävät kiinni maaoikeuksistaan niin, että tekijä huokaa: "Se joka on ylistänyt maaseudun rauhaa, ei ole asunut vuoristokylässä."

Myös Eijan eläinlauma on kasvanut entisestään. Sitten tulevat ensimmäiset kipeät erot rakkaista lemmikeistä. Kun saksanpaimenkoira Luna lähtee, Eija huomaa, että hänenkin on aika matkata kohti uutta.

Italialainen arki on jälleen pääosassa Eijan teoksessa, jossa hän kuvailee värikkäästi raja-alueen elämää ja jäljittää jopa salakuljettajien polkuja. Kirja on herkullinen, täyteläinen lukuelämys ja ainutlaatuinen kurkistus samaan aikaan sekä syrjässä että kaikkeen osallisena olevien seutujen tapahtumiin, ihmisiin ja menneisyyteen.