Einari Marvia : Helsingin kaupunginorkesteri 1882-1982

Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäinen vuosisata 1882-1982 on monestakin syystä musiikkihistoriamme kiintoisimpia aikakausia. Sävellaide ei ole koskaan kokenut meillä mullistavampaa kehitystä eikä musiikki-elämä tapahtumarikkaampaa muutoskautta kuin tuona aikana, jonka alkuun liittyy kahden merkittävän suomalaisen musiikki-instituution, Helsingin kaupunginorkesterin ja Sibelius-Akatemian, perustaminen.

Helsingin kaupunginorkesterin alkujuuret juontavat maan vanhasta pääkaupungista Turusta, jossa syvällinen harrastus orkesterimusiikkiin oli syttynyt jo Turun Akatemian aikoina. Helsinkiläiset perinteet taas pohjautuvat Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston piirissä 1830–50-luvuilla ylioppilas- ja amatöörivoimin harjoitettuun orkesterimusiikkiin ja 1860–70-luvuilla teatteriorkesterin harjoittamaan julkiseen konsertointiin, jota jo ylläpitivät ammattimaiset soittajat.

Täydet orkesteriammattitoiminnan edellytykset toteutuivat vasta, kun Robert Kajanus perusti lokakuussa 1882 Helsinkiin ensimmäisen pysyvän yksityisen Helsingin kaupunginorkesterin ja sai orkesterilleen alkaa harjoituksineen ja konsertteineen valtion myöntämän määrärahan ja siten Helsingin kaupungin tuen.

Fil. lis. Einar Marvia ja prof. Matti Vainion luoma kokokuva orkesterin ensimmäisestä vuosisadasta valaistavat elävällä tavalla tämän Pohjoismaiden vanhimman ammattiorkesterin takaisen kansallisen kehityskaaren huipennuksia ja pimeäpiirteitä ja kaikkia niitä kriisejä, joita orkesteri, sen johtajat ja soittajat sekä kaupungin ja valtion päättäjät näiden vuosien aikana kohtasivat. Samalla suomalaisen taidemusiikin syntyhistoria, minkä keskeisinä tekijöinä kaupunginorkesterin jäsenet ja johtokunta aina ovat olleet, yhdistyy laajassa sen laajojen hakemisto liitteiden kanssa erinomaiseksi hakuteokseksi.