Eino Hosia : Tuliholvin alla : romaani sodasta

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita on kirjallisuutemme kivijalkaa. Sarjassa ilmestyy asultaan ja rakenteeltaan yhtenäisinä niteitä perusteoksia, jotka keskeisimmin ovat rakentaneet kirjallisuuttamme, tietoisuutta itsestämme ja sitä maailmasta, jossa elämme.

Eino Hosian (1905-1941) romaanin Tuliholvin alla (1940) alussa astutaan portista sisään etulinjan maailmaan, joka ei ole painajaisunta, vaan "sellaista maanpäällistä todellisuutta, jolle ei löydy vertauskoh taa". Kirja perustuu Hosian omiin talvisotakokemuksiin Taipaleella ja Vuosalmella. Hosia oli jo aiemmissa teoksissaan kuvannut unenomaisia näkyjä ja poikkeuksellisia henkilöitä. Nyt hän astui todellisuuteen, mutta todellisuus olikin Tuonelan maisema, sotarintama, "mustana, runollisena ja epätodellisen surumielisenä".

Tuliholvin alla alkaa etulinjasta, mutta taukoaa sotaa käydessä syksyn Satakunnassa ja Helsingissä. Hosia keskittyy henkilökohtaiseen ekspressiiviseen näkemykseen ja ilmairi maailmaa, ja syksyn 1939 sekä, menetilän lähes runollisessa kuvauksessa oli paljon samaa aiempien teoksissaan. Satakunnassa mustien peltojen keskellä miehet kantavat "kiväärejä kuin ristejä". Helsingissä "uhkaavan kumeana syysiltana" vietetään pohjoismaisen "yhteiskotal-lon" juhlia, "raitiovaunut tulevat ja menevät, kolisten, peite-tyin ikkunoin, helistävät kellojaan ja häipyvät pois". Hosian kuvaus Helsingistä kohtalokkaana syksynä 1939 on hieno kaunokirjallinen tallenne, ei asiattieojen luettelo vaan ilmiöiden piiriin ja tunnelman dokumentti, kirjoittaa Vesa Kanonen esipuheessaan.

Tuliholvin alla oli aloittamassa suomalaisen sotakirjallisuuden perinnettä, jossa pääasiaksi tulivat todenmukaisuus, realistinen kuvaustapa ja etulinjan rivimiehen näkökulma.

Eino Hosia on ainoa sodissa 1939-1945 kaatunut, jo ennen sotia merkittäväksi arvioitu suomalainen kirjailija.