Eino Ketola : Kasvu yhteistoimintaan

Työttömyysvakuutusrahaston, Koulutusrahaston, Työturvallisuuskeskuksen ja Työsuojelurahaston yhteinen historia 1960–2009 testaa suomalaisen korporatiivisen järjestelmän toimivuutta työ- ja sosiaalipolitiikassa nopeiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten aikana.

Kolmikantaisesti luotujen instituutioiden avulla työnantajat välttyivät niiltä kalliimmilta järjestelmiltä. Työnantajat ovat hyötyneet organisaatioiden toiminnasta mm. työvoiman paluunmuuton, muun liikkuvuuden ja ammattitaidon lisäämisen sekä myös terveyden, turvallisuuden ja työympäristön tuottavuuden osalta. Korporatiivisten organisaatioiden toiminta on silti selvästi ollut merkittävimpänä palkansaajajärjestöt, joiden jäsenten turva ja etuja toteutetut ratkaisut ovat parantaneet laajasti ja monelta tavalla, jopa ammattiyhdistysliikkeen järjestöjen taloudellisten etuudet.

Korporatiivisesti luoduilla järjestelmillä on ollut myös valtion muutta sosiaali-, koulutus- ja kehityspolitiikkaa tukeva rooli. Tästä huolimatta valtionhallinnon ja työmarkkinoiden välillä on esiintynyt huomattavia ristiriitoja, erityisesti 1970– ja 1980-luvulla, jotka heijastuivat poliittisiin valintoihin ja päätöksiin useamman vuosikymmenen ajaksi.

Kaikissa neljässä instituutiossa on viime aikojein kehityksessä ollut ominaista asiantuntijuuden hyväksikäytön kasvu, korporatiivisten järjestöjen pitkäaikaisen henkilöstön ja jäsenistön merkitys sekä valtion ja työmarkkinakentän koordinaation uudistuminen. Silti osapuolten erimielisyydet ovat hidastaneet tehtävältään erilaisten organisaatioiden kehitystä ja lyhyen tähtäimen itsekkyys on heikentänyt ajoittain niiden hallinnon tehokkuutta sekä estänyt esim. työttömyysvakuutusjärjestelmän kriisinhallintakyvyn parantamisen.