Eino Kinnunen : Sateessa asuu ikävä

Eino Kinnunen on tällä hetkellä ainoa nuoren polven kirjailija, joka katselee laajalta näkökulmalta ja ymmärtämyksellä maaseutu nuorison ongelmia ja sen sisällisiä muutoksia nykyisessä maaseudun murrosvaiheessa.
Kinnunen on kuvannut Riitan ja hänen kotiympäristönsä ihmisten pyrkimykset päästä elämästä kehittävään omatoimisuuteen. Runollisella havainnoinnilla on syvyyttä, omiaisuuksia totka ihmiselämän ja henkisen kestävyysrjaan. Perhe-elämä ottaa uusia muotoiskia teollistumisen myötä, eikä Kinnunen yritä lainkaan kaunistella vain totuudenmukaisesti on tehnyt sen liikkuvuuksi.

Nuoren rakkauden herääminen kevätiltojen tuoksuessa, jännitystä ja pientä kiusaustakin. Riitta nauttii, kuinka annetaan hänen käsityksensä rakkaudesta onkin vain hetken onnea; muinoin hän hakee rauhaa ja herkkyyttä, siellä onkin onnellisuutta. Riitta ymmärtää että vain rehellisesti tunnetut vuodet rakentaa, vaikka ne saattavat joskus sattua, mutta mikään ei kasva yössä. Sielunsa etsinnässä, se on Kinnusen esikoisromaanin. Tie päättyy—

Hienostunesti kirjoitti Helsingin Sanomisten arvostelija Toimi Havu:
"Ennen kaikkea on iloitltava siitä havainnosta, että nuorimassa kirjailijapolvessa, vihdoinkin, aletaan liikkua omaperäisillä, opiskumattomilla teillä 'kansankuvauksen' ja 'maalaismiliöön' kehyksessä. Tämän väärin trendillisen muurin ja näin radikalisoitun melossi kuin nyt monessa muussa nuoren polven — Eino Kinnunen. Hän on rikonut monta kaavaa ja lyönyt monta shabloonia. Hänen maalaisliittyänsä asuu tavallisuudessa. Se on mielenkiintoinen, persoonallinen ja omin aallisella tavallaan kypsän aloitettjan pieni teos, jossa tuntuu huolellisen työn jälki ja ilmeinen taiteellinen kipinä."