Eino Koivistoinen : Kaukainen saari

Karmaisevan todellisuudentuntuisten, mutta myös raikkaiden, valloittavien merielämänkuvausten luojana on Eino Koivistoinen nopeasti ja vakuuttavasti noussut erikoisase­maan kertojien joukossa. Niiden vankkana pohjana on perustellin omakohtainen kokemus, joka siu ran romaneihinsa raikkaan ja väärentämättömän suo­lalauksen (Toini Havu). Koko hänen sanottavansa leimaa yllättävän tuore eletyn ja koetun tuntu.

"Kaukainen saari" on kolme vuotta sitten ilmestyneen Vaiatameeren kasvattiin itsenäinen jatko, jossa päähenkilön, Eero Lähteen kehitystarina päättyy. Teoksn n nimi on symbolinen ja tarkoittaa oilla matkaa, jota etjäinen minne tavoittelee: onnea, mielen tasapainoa, elämän tarkoituksen ymmärtämistä. Tuhoontuomialla olevalla purjealvalla painiessaän kuoleman kanssa Eero Lähde tekee tiliä menneistä totuusien havannoinnin asteessa lain- auksisesti pelastuu hän on kuitenkin ansaitusti halun elämänkankainen merimies, joka itseään pettäen kuvittelee elämää toisenlaiseksi kuin mitä se on. Suistetutaan nuoren ja kokemattoman tytön tämän tasaiseksi suunnitellulta elämänradalta hän itseytyksen vallassa vihdoin­kin huomaa, ettei pelkkä sattuma sellaisenaan määrää ihmisen tekoja, vaan ihminen itse, jon ka on vastattava teoistaan. Vasta tämän jälkeen hän saa jonkinlaisen mielenrauhan ja nousee alennustilastaan elinkelpoiseksi, päämäärätään tietoiseksi mieheksi, jolle elämânsisällys sen antaa työn. Hän on löytänyt kaukaisen saaren, jota siihenastisen elämänsä aikana on tavoittanut.

Kirjan tapaukset sattuvat Eteläisen Jäämeren ankara-sä ympäristössä, tylyn arktisen luonnon koviksi hie­mien miesten parissa, miesten, joiden joukosta Eero Lähde erottuu sisäisen kasvunsa ja pohdiskelunsa vuoksi.