Eino Lakkinen : Kasvot usvan takaa

Käyttäen tilaisuutta hyväkseen siirsi Seppälä hetkeksi katseensa allaaan narskuviin lattiata ja kohensi asentoaan. Kääntänytään katseen taas takaisin huoneeseen huomasi hän miehen seisovan pöydän ääressä ja tuijottavan häntä suoraan kasvoihin. Jylkeä virnistysleviöomanaan hymy levisi hitaasti miehen kasvoille ja hänen silmänsä kapenivat viiruiksi. Sydän Seppälän rinnassa löi villisti muutaman lyönnin. Sitten se tuntui pysähtyvän kokonaan. Nyt oli ratkaisuhetki. Estääkseen hän putoamiselta tarttui molemmin käsin pöydän reunaan. Mies veti vaivoin irroittaen käsiään tikkaastaan, mutta ehti tuskin edes riittävästi harkita... Salaman nopeudella syöksähti maharan koukistunut käsi kohti pöytää, tarrasi revolveriin ja pistooli kilteli hänen sormissaan. Seppälä katsovansa sen mustaan reikään.