Eino Leino : Eino Leinon kirjeet 1 - Freya Schoultzille ja omaisille

»Hyvä, rakas Eya! – Kirjeesi on tehnyt minut niin onnelliseksi ja iloiseksi. Juuri sellaisena tahdon ajatella Sinua, siten olen aina ajatellut Sinua. Olen lukenut kirjeesi kerran toisensa jälkeen, yhä se on niin huumaava tuoksu – tiedätkö mikä se on? Se on Onni. Se jota olen etsinyt löytämättä, se josta aina olen kuvitellut, että sen täytyy olla jostakin kankaad, kaukaa löydettävissä! – se minulla on tässä. Voi noita mielipolkuasi siitä ajatuksesta. Nuori ja säteilevä, lämminhymyinen ja tumma – sellaiseksi olen aina ajatellut Onnen. Nyt minulla on se. Sinä sanot ajattelevasi minua ja minä uskon – miksi epäilisin? Olen epäillyt tarpeeksi, miettinyt tarpeeksi, nyt tahdon vain rakastaa – ja olla onnellinen.»

Näin kirjoitti Eino Leino heinäkuussa 1902 rakastetulleen Freya Schoultzille, jonka kanssa hän kolme vuotta myöhemmin solmi avioliiton. Leino eli tuolloin parasta luomiskauttaan; hän oli nuori ja voimaa täynnä, tulevaisuus kuvastui hänelle valoisana. Niinpä myös näiden kauniiden rakkauskirjeiden riveissä tuntuu epätaivallinen hehku ja hengen avaruus. Freya Schoultzille kirjoitettujen kirjeiden ohella teokseen sisältyy joukko lähimmille omaisille ja sukulaisille kirjoitettuja kirjeitä Eino Leinon lapsuudesta ja koulupoikavuosista alkaen.