Eino Leino : Kirjeet 1 : Kirjeet Freya Schoultzille ja omaisille

»Hyvä, rakas Eya! — Kirjeesi on tehnyt minut niin onnelliseksi ja iloiseksi. Juuri sellaisena tahdon ajatella Sinua, siten olen aina ajatellut Sinua. Olen lukenut kirjeesi kerran toisensa jälkeen, sen yllä on niin huumaava tuoksu — tiedätkö mikä se on! Se on Onni. Se jota olen etsinyt löytämättä, ja josta aina olen kuvitellut, että sen täytyy olla jostakin kaukaa, kaukaa löydettävissä — ja minulla on tässä. Voi mitä mielipuolista siitä ajatuksesta. Nuorija säteilevää, lämminvoimaista juomaa — sellaiseksi olen aina ajatellut Onnea. Nyt minulla se on. Sinä sanot ajattelevasi minua ja minä uskon — miksi epäilisin? Olen epäillyt tarpeeksi, miettinyt tarpeeksi, nyt tahdon vain rakastaa — ja olla onnellinen.»

Näin kirjoitti Eino Leino heinäkuussa 1902 rakastetulleen Freya Schoultzille, jonka kanssa hän kolme vuotta myöhemmin solmi avioliiton. Leino eli tuolloin parasta luomiskauttaan; hän oli nuori ja voimaa täynnä, tulevaisuus kuvastui hänelle valoisana. Niinpä myös näiden kauniiden rakkauskirjeiden riveissä tuntuu epätaavallinen hehku ja hengen avaruus. Freya Schoultzille kirjoitettujen kirjeiden ohella teokseen sisältyy joukko lähimmille omaisille ja sukulaisille kirjoitettuja kirjeitä Eino Leinon lapsuudesta ja koulupoika vuosista alkaen.