Eino Leino : Kirjeet Freya Schoultzille ja omaisille

»Hyvä, rakas Eya! — Kirjeesi on tehnyt minut niin onnelliseksi ja iloiseksi. Juuri sellaisena tahdon ajatella Sinua, siten olen aina ajatellut Sinua. Olen lukenut kirjeesi kerran toisensa jälkeen, sen yllä on niin lumoava tuoksu — tiedätkö mikä se on? Se on Onni. Se jota olen etsintyt löytämättä, se josta aina olen kenutellut, että sen täytyisi olla jostakin kaukaa, kaukaa löydettävissä — se minulla on tässä. Voit tuolla mielipohjasi sitä ajatuksessa. Nuorja säteileeä, hämmästymisen arjana ja minulle selväksi aivan alakuljettani Onni, joka minulla on. Sen ajattele. Syntiä ajatellen minua — millä? Onko — miksi epäilisin? Olen epäillyt tarpeeksi, miettinyt tarpeeksi, nyt tahdon vain rakastaa — ja olla onnellinen.»

Näin kirjoitti Eino Leino heinäkuussa 1902 rakastetulleen Freya Schoultzille, jonka kanssa hän kolme vuotta myöhemmin solmi avioliiton. Leino eli tuolloin parasta luomiskauttaan; hän oli nuori ja voimaa täynnä, tulevaisuus kuvastui hänelle valoisana. Niinpä myös näiden kauniiden rakkauskirjeiden riveissä tuntuu epätavallinen hehku ja hengen avaruus. Freya Schoultzille kirjoitettujen kirjeiden ohella teokseen sisältyy joukko lähimmille omaisille ja sukulaisille kirjoitettuja kirjeitä Eino Leinon lapsuudesta ja koulupoikavuosista alkaen.