Eino Säisä : Kylä elää : Kukkivat roudan maat 2

Eino Säisän romaanisarjan ensimmäinen osa sai ilmestyessään varauksettoman myönteisen vastaanoton. Monet arvostelijat totesivat Säisän tavallaan jatkavan siitä mihin Linna lopetti: syntymässä on suomalaisen kyläyhteisön kuva sodan päättymisestä maalivaaleihin 1970. Todettiin, että "poliittista prosessia Säisä kuvaa mestarin tavoin... mutta teoria pukeutuu luontevaan ja mehevään ihmiskuvaukseen, parhaaseen mitä sillä alalla nykykirjallisuudessamme tavataan" (Rafael Koskimies, US). Kiitettiin sitä, että "Säisä kuvaa aikakauden henkiset liikkeet tarkkaan ihmisten lävitse" (Erkka Lehtola, AL), että "Säisä saa ihmeellistä hermoa kuvauksiinsa lasten ja vanhempien sidonnaisuudesta ja sen järkkymisestä" (Pekka Tarkka, HS).

Romaanisarjan toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Eletään aikaa sotasyyllisyystuomioista siirtolaisten ja Leinon eroon. Sota ja sen jälkeen jäättämä puute on vielä läsnä lähes kaikilla mutta elämä alkaa kuitenkin asettua uomiinsa, juurtuakseen. Hiltusentyt löytyi kaupanteon alalla hankkimassa harmaantuneitten rautasormusten tilalle oikeat sormukset. Epa käy koulua, jolle saadaan uusi talo. Opettaja vain on entisensä ja elää sodanlaista aikaa, ja kun hänen parikseen saadaan kauan kaivattu miesopettaja, osuu valinta väärään mieheen. Väinö toimii innolla työväenliikkeessä mutta hänen otteensa eivät ole kaikille mieleen, ja edessä on vastentahtoinen ero puolueesta niin kuin takana oli vastentahtoinen ero Blinnikan Ellistä. Ja vähä vähältä alkavat myös siirtolaiset tuntea kylän kodikseen, kyläläiset pitää evakkoja omana väkenä.

Ajan suuret poliittiset tapahtumat ja pienet kotoiset limittävät kyläläisten elämässä. Yhdessä ne rakentavat kappaleen kauneinta ja kipeintä suomalaista todellisuutta.