Eino Salmelainen : Aioin papiksi - jouduin teatteriin : muistelmia ja mietteitä

AION PAPIKSI — JOUDUIN TEATTERIIN on nimenä teatterineuvos Eino Salmelaisen muistelmateoksella, jossa hän rohkeaan, epäsovinnaiseen tapaansa kertoo "mietteitä ja muistelmia" vaiheikkaan elämänsä varrelta. Teos on toisaalta elämäkerrallinen. Tekijä kuvailee siinä elämänsä vaiheita varhaisesta lapsuudesta aina teatteriuransa alkuun saakka. Merkilliset olivat tosiaan ne tiet, joiden kautta Eino Salmelainen 32-vuotiaana joutui teatterin johtajaksi. Kun hän jyrkän uskonnollisesta hämäläiskodista ikään kuin sattumalta joutui opin tielle, pidettiin selvänä, että hänestä tulisi pappi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Mutta irrottautuminen tästä ajatuksesta vaati ankaria sisäisiä taisteluja. Sanomalehdistön palveluksessa Salmelainen löysi sitten itselleen kymmeneksi vuodeksi, ja hänen huolellisesti rakenneltu uravaihteensa päättyi jälleen teatterielämästä arvonaisempana. Mutta veri veti yhä enemmän teatteriin. Ja kun hämäläinen Tampereen Teatterin johtajana pääsi, hän oli itselleen taipunut, kokonaan ainutlaatuisen uralleen.
Teos ei kuitenkaan ole pelkästään elämäkerta. Siinä on osansa myös "mietteillä", sisäisellä tapahtumisella.

Tekijä itse tunnustaa:
"En ole karttanut mielipiteen ilmaisuja silloinkaan, kun se sivullisesta saattaa vaikuttaa yksipuoliselta. Mikäpä paremmin kuvaisi ihmistä kuin hänen vaihtuvat tai pysyvät päähänpinttymänsä! Seuraavasta näkyy, että eräät mielipiteeni ovat jopa uhman synnyttämiä. Taiteellisessa työssä sellaistakin mielipiteet saattavat olla hedelmällisiä, koska ne kiihottavat luovaa aktiviteettia. Yleispäteviksi ne eivät kelpaa, mutta tuskinpa henkilö, joka kovin tarkoin vartioi mielipiteitänsä kiistat- tomuutta, enää onkaan taiteilija."