Eino Taatto : Takamaan tontut

Oli juuri sellainen ilta, jolloin sadun kuunteleminen olisi ollut hauskaa. Liedestä loistava valo loihti tuvan soppiin häilytteleivää valo- ja varjoileikkiä, vanha kaappikello raksutti kummallisen pehmeästi ja isoäidin keinutuoli narahteili aivan kuin sanoen: Kerro... kerro... kerro...
Ja isoäiti kertoo, kuinka hän lapsena pääsi itsensä sadun hengettären mukaan käymään tonttujen maailmassa. Siellä on talonokosia seiniä, joiden alla asuu kääröpäitä, siellä on suuria hämähäkkejä, jotka kutovat kankaankappaleisia seittejä, ja siellä on kummallisia kantoja, jotka opetterelevät toistavasti juurentykään. Kaiken keskellä touhuavat tontut tärkeissä askareissaan: varjelevat koteja tulipaloilta, pelastavat kuu-ukon kilpeiltä, taluttavat eksyneitä ja neuvovat tuhmia lapsia. Isoäiti muistaa vielä vanhanakin, kuinka tonttujen maailmassa vesi kimalteili ja aurinko väritti kivet ja puut kauniimmiksi kuin missään muualla. Ja sen tähden hän osaa olla niin kultaisen kiltti, tämä isoäiti, kun tontut opettivat hänelle, kuinka kiltiksi tullaan.