Elaine Lobal Konigsburg : Ystäväni noitatyttö

Uusi koti, koulu ja koko kaupunki ovat outoja Elisabethille. Maailmassa on tuskin yksinäisempää tyttöä, kuvittelee Elisabeth, kunnes hän tapaa Jenniiferin. Tyttö kenottaa puunoksalla, heiluttelee tikkumaisen laihoja jalkojaan ja puhuu ihan hassuja. Hän väittää olevansa noita ja käyvänsä kouluaikin vain siksi, että haluaa noitua opettajilleen onnettomuuksia. Armollisesti hän ottaa Elisabethin noitaoppilaakseen ja soimiin hänen kanssaan veriliiton.

Siitä alkaa Elisabethille jännittävä yllätyksen aika täynnä salaisia viestejä ja tapaamisia, jännittäviä koetehtäviä ja noitarituaaleja puiston kätkössä. Sillä tuikea Jennifer on loputtoman kekseliäs noita.

Mutta yhtä äkkiä kuin tyttöjen noitapäivät alkavat, yhtä äkkiä ne myös loppuvat — kahden yksinäisen toisistayvyyteen.