Elina Vanninen & Marja Härkönen : Näkki maalle, minä veteen

"Näkki maalle, minä veteen, älä tule puremaan!" huusivat lapset uimaan mennessään varoitukseksi, sillä Vanha-Anna oli opettanut, että nimensää kuullessaan näkki pelästyy eikä vedä lapsia mukanaan syvyyksiin. "Synny synäpäässä para, ei ole silmää näkemässä", korisi Luutahännän äimä riiheessä taikoessaan varallisuuden kartuttajata. "Remureijaa, likaveden heittäjät!" remusi tulenhaltia ja pottatessaan poroksi talon, jossa ei osattu kunnioittaa tonttuja ja haltijoita.

Vanhaassa karjalaisessa kylässä sekoittuivat taiat ja todellisuus viehättävästi toisiinsa. Haltijat ja tontut olivat osa elämää, vainajilla oli sielulintunsa, jokaisella ihmisellä oma onnenlintunsa. Huumorikaanista ei puuttunut: eräänä aprillipäivänä aikuiset narraavat makeasti lapsia hakemaan kylältä olematonta tukkia, hampaisiin neuvotaan karamitia ja aapista etsitään nenää.

Tämä kirja kertoo samojen tekijöiden "Lipo, lipo liinoi" -kirjasta tutun kylän ja runonlaulaja Ohvo Ilveksen suurperheen elämästä. Eloisten tarinoiden kautta pääseme tutustumaan vanhoihin tapohin, uskomuksiin ja sananlaskuihin ja opimme hauskoja loruja, leikkejä ja loitsulukuja.