Elmer Diktonius : Janne Kuutio : puupiirros sanoin

JANNE KUUTIO on proosakirjoistani rumin ja rakkain. Sen rumuus johtuu siitä aikakaudesta, jolloin sen sankari eli, ja rakkauteni siihen siitä asiallisesta rehellisyydestä, jolla, luullakseni, onnistuin lähestymään arasti karkeata aihettani – ynnä eräitä osia itsestäni sekä muistoilta lapsuuteni Nurmijärveltä, joita varsinkin juttusarjan "selityksissä" olen kosketellut.

Niinpä tämä "rumu ankanpoikanen" kuten veli Andersen sanoi, – vaikka minun spään läöiinkin lätäköissä kunnes niska taittui – luonteestaan on se teoksistani, jonka kustantajan pyynnöstä ensimmäiseksi ryhdyin vaatettimaan oikeaan asuunsa, nim. suomenkielle.

Maamme ensimmäisenä modernistisena romaanina sitä alkuaikoina kohdeltiin hieman kova-kouraisesti, mutta nyt sitä kai pidettäneen klassillisena omalla alallaan.

Oli miten oli, mutta toivoisin varsinkin kämäskouraisien työläisten tutustuvan siihen, he kun eivät sävähdä kirpeyttä tai katkua. Puuterinokkaisille esteetikoille Janne taitaa olla hyhhyä – ja saa ollakin.

Tuumii Elmer Diktonius