Elsa Enäjärvi-Haavio : Pankame käsi : suomalaisten kansanrunojen esittämistavoista

Dosentti Elsa Enäjärvi-Haavion teos kertoo paljon uutta ja mielenkiintoista vanhojen runojemme esitystavoista. Niinpä tekijä osoittaa, että se tapa, jolla olemme kuvitelleet runojamme kahden partasuun vuoron laulelvan: vastakkain, molemmat kädet yhdessä kuin vääkkipallaa vetäen, ei vastaa todellisuutta. Näin ei ole koskaan laulettu. Millä tavalla tämä mieltikuva — ja suorastaan kansallinen symboli — on syntynyt, siitä annetaan teoksessa valaiseva ja kiinnostava selvitys. Samoin tekijä hymyillen kerto, kuinka tämä käsitys koulun opetuksen, taiteen ja kirjallisuuden välityksellä on syöpynyt koko kansan mieleen. Ovatpa rajakarjalaiset runonlaulajatkin osaltaan vaikuttaneet tämän myytin syntyyn; opimattomatkin runonlaulajatkin toistavat ne ominaispiirteet myös siinä tämän laulantamuodon.

Etelä-Karjalan ja Inkerin laulantatavoissa aukenee aivan uusi maailma. Siellä on miesten kaksinlaulanta vierasta. Naiset esittävät siellä vakavaa kalevalamittaista runoa piirissä, ketjussa tai rivissä liiketen; heidän laulussaan on vauhtia, hurmaa ja temperamenttia.

Teos sisältää suuren määrän hauskoja sivistyshistoriallisia yhdistelmiä. Mielenkiintoisella tavalla se osoittaa edellä mainittujen laulantamuotojen kansainvälisen taustan sekä mihin historiallisiin ympäristöihin ja yhteiskunnallisiin oloihin ne kuuluvat.