Elsa Sylvestersson : Elämäni piruetit : primaballerinan muistelmat

Primaballerinan vaikuttavat muistelmat
Jo seitsemänvuotiaana Elsa Sylvestersson tunsi, että tanssi oli hänen kutsumuksensa. Vanhemmat eivät olisi tahtoneet päästää Elsaa balettikouluun, mutta tyttö ruinasi sinnikkäästi niin kauan kunnes sai luvan. 1930-luvulla erityisesti varakkaiden perheiden tyttäriä kannustettiin balettiharrastukseen, sillä sirosti ja naisellisesti liikkuvista neitojen uskottiin pääsevän hyvin naimisiin. Mutta pikkä Elsa harjoitteli alusta lähtien sitkeän toisteksi, sillä hänellä oli toinen päämäärä: hän halusi ammattitanssijaksi.
Vuonna 1949 Elsalla oli näytön paikka. Hän suoriutui mestarillisesti klassisen baletin kypsyyskokeesta, Joutsenlammen Odette-Odilen kaksoisroolista. Hän teki näyttämöllä ennenäymisen piruettisarjan. Elsaa kutsuttiin ihmelapseksi, eikä syyttä!
Elsa otti yleisönsä niin oopperan baletissa kuin kierrelläkin maailmaa. Mutta yleisö ei nähnyt ankaran työn taakse. Se ei nähnyt sitä sinnikkäyyttä, jonka ansiosta Elsa mestaroitui useaan rooliin. Ja kun nuori taiteilija lähti uransa eteen käymään, se ei aavistanut, että kulissien takana kärsittiin nälkää ja jouduttiin kestämään oppetajan johdon mielivaltaa.
Elsa Sylvestersson tanssi kolmekymmentä vuotta. Sen jälkeen hän ansioitui tanssinpedagogina ja koreografina. Muistelmissaan Elsa Sylvestersson kertoo monipuolisesta urastaan ja kollegoistaan, värikkäästä taiteilijäväestä. Hän kuvailee baletin maailman hupaisia ja traagisia sattumuksia ja takaiskuja, joilta taiteilija ei voi välttyä. Elsa sai kuitenkin sen, mihin hän oli tähdännytkin. Hän oli noudattanut tinkimättömästi kutsumustaan.