Elvi Sinervo : Palavankylän seppä ; Toveri älä petä

Elvi Sinervon ensimmäinen romaani "Palavankylän seppä" (1939) on kirjailijan lapsuudenkokemuksiin perustuva kertomus levyseppä Hermanni Rintaluomasta ja hänen perheestään Etelä-Pohjanmaalla kansalaissodan jälkeen. Omaelämäkerrallisesta luonteestaaan huolimatta romaanista puuttuu kuitenkin täysin sukuromaanille ominainen sentimentaalisuus ja nostalgiavire. Hermanni Rintaluoma tahtoo olla oman onnensa seppä. Sinervon romaani näyttää, miten se näissä yhteiskunnallisissa oloissa on mahdotonta: kyläsepän unelma omasta pajasta on saaidn ja henkisesti ahdan ympäristön armoilla. Romaani pureutuu usean henkilöhahmon tasolle; toisaalta "Palavankylän seppä" kuvaa psykologisesti tarkasti Hermannin perheen nuorimman päättämisien ja kompromissien murtamaa mielta, toisaalta teos laajenee kuvaukseksi sotienvälisen ajan yhteiskunnasta. Ja kaiken aikaa teosta hallitsee kirkas ja valoisa optimismi, eteenpäin menevän ja avaran elämän tuntu.

Tähän niteeseen sisältyy myös Sinervon pienoisromaani "Toveri älä petä" (1947), joka kertoo lukijalle jotain keskeistä sodanaikaisesta suomalaisten työtävienliikkeen ongelmista. Kerronta on kirkasta ja kuulasta, lasi ja timantti ovat sen elementtejä.

"Elvi Sinervon kerrontataiteelle kuuluu kaikesta päätellen tulevaisuus, elämän paljon yli kuluneiden vuosikymmenten kohuttujen muoti-ilmiöiden." (Raoul Palmgren)