Elvi Sinervo : Toveri älä petä

Marja ei halunnut olla hanhi, hän ei halunnut urkkia vankitovereitaan vaikka nämä olivat hänet kieltäneet. Hän oli menettänyt lähes kaiken. Vainö oli kuollut metsäkaartissa, lapsi oli kuollut, ja hänet oli pidätetty maanalaisesta poliittisesta työstä. Ymmärtämättömyydessään hän oli puhunut ohi suunsa, pettänyt toverinsa. Vankilan yksinäisyydessä hän kuitenkin oppi ajattelemaan, ensi kerran elämässään hän teki tilä itsensä kanssa. Hän tajuaa, mitkä ovat hänen velvollisuutensa oman itsen, tovereitten, tulevaisuuden edessä. Hän tajuaa, että meidän on kestettävä, tehtävä työtä ja voitettava.

Elvi Sinervon pienoisromaani Toveri älä petä ilmestyi 1947, sittemmin se on käännetty kuudelle kielelle. Se on kertomus naisen kehittyisestä, heräävästä elämänuskosta ja optimismista. Se on rohkea ja rohkaiseva teos.