Emil Elenius : Saarelaistarinoita

"Se oli korkea saari, yksinäisenä kummituksena meren keskellä. Se on tuhansien sen ympärille jo uponneiden ja vastedes upovavien laivojen ja niiden miehistöjen mahtava muistopaasi. Jos näet sen neljänkymmenen kilometrin päästä, luulet sen olevan kahdenkymmenen kilometrin takana ja kun pääset kahdenkymmenen kilometrin päähän, ei se ole vieläkään selvennyt hullua hurskaammaksi." Näin kuvaa jylhää Suursaarta Emil Elenius, saaren monivuotinen asukas ja armoitettu saaristolaiselämän kuvaaja ensimmäisen Itäyön seikkailu.

Tämä kirja sisältää parhaat kertomukset kokoelmista Saarieläiskuvia I–II ja Penna Merikauhu; Elenius julkaisi ne 1920-luvulla toimittuaan yhdensitoista vuotta Suursaarella opettajana. Tänäänkin Suursaari kuuluu historiiaan, mutta sen merellinen omalaatuisuus on tallennettu novelleihin ja taiteilija Alexander Lindebegin taidokkaasti novellien henkeä mukaileviin piirroksiin. Saamme suoran tuntuman entisaikojen saarielämään, hailyinpyytäjien rankkaan, vaaranalaseen työhön, myrskyihin, laivarkikoihin, salakuljetukseen, kotiin jäävien huoleen. Tuttusumme vanhaan laivuriin ja merkilliseen hautaumaahan hänen kaappinsa hyllyllä. Hanskin Mattiin, käsittämättömän onnekkaaseen kalastajaan. Liivan-Ittaan joka piristi sukkeluuksillaan niin rantakäräjiä kuin maahanpanijaisia. Maailman kypseimpään laivarkokkaan ja Ukon puuherätjän ihmeelliseen pelastukseen".

Kirjallisuudessamme on harvoja Eleniuksen veroisia synnynnäisiä kertojia, humoristeja ja meren todellisuuden tuntijoita. Hän on pystyttänyt tarinoillaan vaskea vahvemman ja elävämmän muistomerkin mennekyöilijöille, jotka "joskus maailmassa olivat saarella eläneet ja eläneet kuin miehet".