Emil Tode : Enkelten siemen

Olin todella uneksinut siitä että kerran vielä pakenen Pariisiin, kävelen bulevardeilla, istun kahviloissa, hymyilen ihmisille ja he hymyilevät minulle eikä kukaan löydä minua sieltä, ei isoäiti eivätkä opettajat eikä minun oma elämäni. Nyt olen täällä, tässä turistien täyttämässä epäystävällisessä kaupungissa, kärsin kuumuudesta, makaan puoleen päivään saakka kolossani enkä tiedä enää mistä uneksia. Mistään ei viitsikään enää uneksia.

"Kenenkään ääntä, kenenkään puhuttelua en muista kuunnelleeni pitkään aikaan näin läheltä – yhdenkään kirjan sivuja en ole lukenut yhä uudelleen edestakaisin näin kestävää mielihyvää tuntien, leväten sen kielen soinnissa, sen hengityksessä." – Paula Sering, Sirp

"Katsoessaan kyllin kaukaa Viron kasvoja ja sielua kirjailija on luonut niin ytimiin ulottuvan muotokuvan pohjoisesta maasta, että sen lukeminen tekee kipeää." – Kati Murutar, Hommikuleht