Emmi Pesonen : Maailman kaunein sana

Lapset olivat kuin yksi organismi. Luikeroiset jalat kulkivat välillä eri suuntiin ja hakeutuivat sitten taas yhteen kuin yöperhoset valon ympärille. Minä en ollut heidän valonsa – minä seisoin varjossa ja ihmettelin.

Amanda on juhlinut, tapaillut miehiä, reissannut ja huolehtinut lähinnä viherkasveistaan. Kun hän tapaa Onnin, neljän lapsen isän, kaikki on hetkessä toisin. Onnin luona pyykki- ja tiskivuoret kasvavat ja sekamelska vallitsee, mutta vuoroviikoin Amanda saa Onnin vain itselleen. Sitten koko maailma kääntyy taas päälaelleen.

Lämmin, humoristinen ja kipeän kaunis esikoisromaani kertoo päättömasta rakkaudesta, peruuttamattomista askeleista ja uusista aluista.