Epiktetos : Käsikirja ja Keskusteluja

Kreikkalainen filosofi Epiktetos (n. 55–135 jKr.) oli fryygialaisen orjattaren poika ja tuotiin Roomaan orjana. Roomassa hän seurasi stoalaisen filosofin Musonius Rufuksen luentoja. Kun Epiktetos vapautettiin, hän ryhtyi itsekin opettamaan. Keisari Domitianuksen karkotettua kaikki filosofit n. 94 jKr. Epiktetos pakeni luoteis-Kreikkaan Nikopoliin kaupunkiin ja perusti sinne filosofikoulun, jonne pian matkustettiin pitkinienkin matkojen takaa.

Myöhäisstoalaisuuden kolme merkittävää filosofikirjailijaa ovat kukin omaleimaisia: Seneca on lempeä ja myötätuntoinen humanisti, Marcus Aurelius alakuloinen uskotaan ja Epiktetos taas julistaja, joka haluaa ravistella ja kuulijaa hereille. Epiktetoksen oppi, jonka ydin on siinä että onnellisuus eivät ole riippuvaisia ulkoisista puitteista vaan omasta asennoitumisesta, oli poikkeuksellisen suosittua askeettismiinä piirteittä monia eri aikakausia. Epiktetos opetti suullisesti, ja hänen esityksensä muistiin.

Epiktetos ei itse kirjoittanut muistiinpanoilla, ja hänen keskustelut kirjoitti muistiin hänen oppilaansa Arrianos. Tämän kirjan sisältämä "Käsikirja" on Arrianoksen tiivistelmä perusta teoksesta ja Epiktetoksen tunnetuimmat perusajatukset. Lisäksi kirja sisältää 28 valittua Arrianoksen muistiinmerkitsemistä Epiktetoksen keskusteluista, joita kaikkiaan on säilynyt 95 otsikkoa.