Eppu Nuotio : Kingi ja ponteva pentu

Takakansi

KINGISTÄ TULEE SAAREN VANHIN KOIRA, KUN AIKA JÄTTÄÄ MISKA-VANHUKSESTA. JA KINGIHÄN ON PIHAN KEISARI, SAAREN KUNINGAS JA HERKKUJEN HERTTUA! MUTTA MITÄ TAPAHTUU, KUN PERHEESEEN TULEE PIENI, VILKAS KOIRANPENTU PANEMAAN ASIOITA UU­TEEN JÄRJESTYKSEEN – EIKÄ KINGI OLEKAAN ENÄÄ KAIKKIEN HUOMION KESKIPISTE?

Kingin ja koko saaristokylän väen kevät alkaa murheellisissa merkeissä kun Miska-mummo, koirista vanhin, kuolee. Jäähyväisten jättäminen ystävälle on kamalinta, mitä Kingi tietää. Siitä tuntuu, ettei se enää koskaan voi olla iloinen.

Elämä kuitenkin jatkuu ja pikkuhiljaa surukin hellittää. Pian koko perhe saa uutta ajateltavaa pienen tulisieluisen rasavillin myötä. Tämä neiti Silvi Oravainen valloittaa kaikkien sydämet puolelleen. Vain Kingi on järkyttynyt ja loukkaantunut. Hänen ruokakupilleen ei pennulla ole asiaa – ja ainakaan se ei ikipäivänä pääse nukkumaan hänen ikomalle sohvalleen!

Uusi perheenjäsen kuitenkin kasvattaa vanhusta ainakin yhtä paljon kuin vanhus pentua. Ja perheessä jokaisella on paikkansa ja tärkeä tehtävänsä.

Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine ystävineen hurmaa jokaisen! Kingi on jo tuttu kirjoista Koko saaren Kingi, Kingi kalassa ja Kingi karkuteillä.

Esittely

Arrgh! Saaren vanhan isännän arvokasta koiranelämää koettelee pieni villi tiibetinmastiffi pentu.

Kingin ja Susse-neidin kevät alkaa murheellisesti, kun koirista vanhin kuolee. Koko kylä suree Miska-mummoa ja Kingi ajattelee, ettei voisi enää koskaan olla iloinen.

Sitten Poika ja Keppinainen palaavat kylältä mukanaan villisti viipottava pehmeä karvapallo. Kamala, kaikkialle ehtivä pentu aikoo jäädä asumaan Kingin taloon! Tätä Kingi ei antaisi perheelle koskaan anteeksi! Ainakaan se ei päästäisi pentua omalle sohvalleen!

Mutta toisinaan Neiti Silvi Oravainen näyttää nukkuessaan pieneltä karhunpennulta... ja melko... noh, suloiselta.