Eric Malpass : Aamulla kello seitsemän

Eric Malpass
Aamulla kello seitsemän

Hän meni tervehtimään Isoisiä. Isoisän huoneessa oli pimeää. Gaylord veti verhot syrjään.
Verhoissa oli messinkiset renkaat. Jonkun toisen vetäessä niitä kuului kastanettien helinää muistuttava ääni. Gaylordin vetäessä niitä syrjään ääni toi mieleen rysäyksen valtavete yksikölleillan.
Isoisi ei edes avannut silmiään. — Paina heikkarini täältä, hän sanoi. Peiton alla Isoisi muodosti laihan, pyöreän, pienen kukkulan. Gaylord tottui suoraan kukkulan huipulle. — Minä olen ritari ja sinä olet minun sotaratsuni, hän lausui.
— Minä en ole sotaratsu, Isoisi sanoi. — Minä olen vain vanha mies, joka kaipaa lepoa, luoja parrakkon.
Gaylord pani tuokio sustumaan. toisen vanhan sänilynmalleen päälle.
Hän työnsi silmänsä ulos, tuijotti mietteliäänä katolla, oivalsi onnettomuuden tilasta olevan suurimman perron. — Teenekö sinulle kupillisen teetä?
Jos se kestä kauan, minä kyllä kiitos, sanoi Isoisi.
Gaylord laskeutui keittiöön. Isoisi ei saanut sänilämpöäyksiä takkahän, hän ei ollut saanut kukkulan päälliskään.
— Ole kiltti äläkä kiirehdi, Isoisi sanoi.
Gaylord meni tervehmitämään Isoäiti Marigoldia. — Haluaisitko sinä kupillisen teetä? hän huusi ovenraosta.
Mutta Marigold-täti, jonka kuuloat tee oli yöpöydällä hänen silmälasiensa ja hampaattimisen vieressä, makasi hievahtamatta, tuumien, että tämä oli niitä hetkiä, jolloin hänen kuuroutensa lakkaisi olemasta vastoinkäymien hän sai hänelle päivänsoton siunatun turvapaikan.
Gaylord kipusi ullakolle. Papi makasi teltatvuoteessa kietoutuneena epäsistöisti vanhoihin armeijan huopiin niin kuin muumio, jota kääritään esiin. Hän yritti epätoivoisesti teeskennelleä nukkuvansa. — Miksi sinä nukut ullakolla? Gaylord kysyi.
— En minä nuku, Papi sanoi. — Minä nukun, mutta sitten minut herätettiin törkeästi.
Gaylord oli täysin kuuro hienotunteisiin vihjauksiin nähden.
— Minä olisin luullut, että ullakolla on kylmä, hän sanoi.
— Niin täällä onkin, Papi sanoi. — Pahuksen kylmä.
— Mamilla näytti olevan oikein mukavaa, Gaylord sanoi. — Haluaisitko sinä kupillisen teetä?
— Kyllä kiitos, Papi sanoi. Hän kääntyi seinään päin.
Gaylord lähti suorittamaan laupeudentekoaan. Alhaalla keittiössä hän väänsi termospullon auki. Sitten hän painoi sormensa reikään. Vesi suihkusi herkullisesti ympäri keittiötä kastellen Gaylordin.