Erik Tawaststjerna : Jean Sibelius 5

Kaksikymmenluvun alussa Eurooppa on toipumassa maailmansodasta ja elää vahvojen kulttuurivirtausten ja uudelleenarviointien aikaa. Sibeliuksen kansainvälinen arvostus nousee, erityisesti anglosaksisissa maissa. Hän tekee menestyksekkään konserttimatkan Isoon-Britanniaan, harkitsee amerikkalaisen Eastman Schoolin esittämää kutsua opetustehtäviin, mutta hylkää sen. Kuudes ja seitsemäs sinfonia hahmottuvat, Sibelius on intensiivisen luomisvaiheen alussa – viimeisessä, kuten oli osoittautuva.

Vuosina 1923–26 valmistui neljä suuruusluurta teosta, kuudes ja seitsemäs sinfonia, Myrsky ja Tapiola. Huolimatta monenlaisista keskittymistä vaikeuttavista tekijöistä Sibelius säveltää viimeisenä vuosikymmenään huipulla ja juuri jatkuvan säveltämistä vielä pitkään. Kahdeksannen sinfonian sävellysyrityö osoittautui kuitenkin vuosikausien tuloksettomaksi kamppailuksi, pitkälliseksi, jopa vei mestarin monenmoisesta toisteesta aktiivisuudesta 'Ainolan hiljaisuuteen'. Miksi?

Mestarielämäntyönsä viimeistä työskentelyvaihetta kartoittaessaan Erik Tawaststjerna on tukenut arvioitaan laajalla lähdeaineistolla, säilyneillä päiväkirjamerkinnöillä kirjeenvaihdolla. Tapiolan jälkeen syntyneiden teosten jouk voi kayttää kiitollispeilinä. Mestarin luovan elämän finaali on arvoituksellinen. Elämäkerrallisen kudelman harventessa tihenee se elämä jota teokset elävät. Yhä uudet merkittävät kapellimestarit ottavat Sibeliusta ohjelmistoonsa, kahdeksatta sinfoniaa odotetaan kiihkeästi monella taholla.

Yhtä kiihkeästi on meillä odotettu Tawaststjernan Sibelius-biografian viidettä osaa, eikä turhaan. Se on arvollinen päätäntö teossarjalle, jonka merkitys on alusta pitäen tajuttu. Paitsi että se on syventänyt, täsmentänyt ja osin myös mullistanut tietämystämme suuresta säveltäjästä, se on moniulotteinen ja haastava, loisteliaasti kirjoitettu epooikkikuvaus. Erik Tawaststjiernan Jean Sibelius 1-5 on yksi modernin musiikkikirjallisuuden harvoista suurista säveltäjämuotokuvista.