Erkki Fredrikson : Kätketyt kiväärit, veriset pistimet

Takakansi

Suomalaisten aseistautuminen venäläishallinnon kumoamiseksi sai sytykkeensä epäoikeutettuna pidetystä Helmikuun manifestista 1899. Toiminnalla oli vain pieni kannatus eikä lainkaan mahdollisuuksia. ASEhankkeet tulivat tunnetuiksi, kun karille juuttunut aselaiva John Grafton räjäytettiin lasteineen. Porvarillisten aktivistien ja sosialidemokraattien yhteistyö loppui ideologisiin eroihin. Aktivistit hankkivat aseita laivakuljetuksina meren takaa ja piilottelivat venäläissotilailta kasarmien aitojen takaa. Eripura johti ensimmäisen kerran osapuolten ammuskeluun Hakaniemiessä elokuussa 1906. Kivääreitä kätkivät suppeat piirit, mutta hankkeet kasvoivat suuriksi. Keisarillisen Venäjän hallinto kaatui ilman suomalaisten aseellista taistelua, ja hankitut aseet käännettiin kohti sisäistä vastapuolta. Kurittomat venäläissotilaat kovensivat rauhaa entisestään. Tieto, luulo tai oletus kätketyistä aseista johti väkivallan ja koston kierteeseen, jota valkoisten voitto vuoden 1918 sodassa ei lopettanut. Syksyn ja tammikuun aseiden etsinnän varjolla tapahtunutta punaista murha-aaltoa seurasi samoin asein toteutettu vielä hirvittävämpi valkoinen terrori keväällä ja kesällä 1918.

Kätketyt kiväärit, veriset pistimet on kertomus kansallisen idyllin muuttumisesta sisäisen eripuran ja väkivallan aikakaudeksi. Aseista käydyt kiistat johtivat vihaan, pelkoon ja kostoon. Poliitikot heiluttelivat aluksi aseita, kunnes aseet alkoivatkin heilutella poliitikkoja.

Filosofian lisensiaatti ja kamari­neuvos Erkki Fredrikson on julkaissut yli 20 tietokirjaa ja satoja museonäyttelyitä sivistyshistorian monilta aloilta.

Esittely

Ensimmäinen perusteellinen selvitys kahden tahon varustautumisesta ja aseiden hallussapidosta syntyneistä kiistoista sortovuosista vapaustaisteluihin Suomessa.

Kätketyt kiväärit, veriset pistimet käsittelee Helmikuun manifestin 1899 synnyttämistä protesteista alkanutta aktivistien ja punaisten aseellista varustautumista.

Hallitusvallan ahdistelemat osapuolet olivat asehankkeissaan aluksi yhteistyössä venäläisten vallankumouksellisten kanssa, ja ajautuivat vähitellen yhä jyrkempään ristiriitaan toinen toisensa kanssa.

Aloittajina oli suppeat piirit, mutta niistä kehittyi isot hankkeet. Kaksi aseistautuvaa tahoa pitivät yhteisenä vastustajanaan keisarillisen Venäjän hallintoa. Kun tuo valta kaatui ilman hankittuja aseita, käänsivät osapuolet kirjavaa aseistustaan toinen toistaan vastaan.

Tiedettyjen, luultujen ja uskoteltujen aseiden etsimisen varjolla aiheutetut väkivaltaisuudet johtivat lopulta kapinaan ja vapaussotaan.

Kummankin suomalaisen osapuolen vapaustaisteluksi ja kansalaissodaksi kutsumassa sodassa olivat osallisina venäläiset ja saksalaiset ja vähän myös puolalaiset, ruotsalaiset ja lättiläiset, joten maailmansodan sivunäyttämöllä esitetty sota ei ollut vain suomalaisten sisällissota. Tätä heijastaen oli pääosa sodan osapuolten hankkimista aseista maailmansodan rintamilta hankittua kierrätysmateriaalia.

Enimmäkseen sanomalehtitietoihin, mutta myös laajaan tutkimuskirjallisuuteen ja arkistolähteisiin perustuva kirja heijastelee ennen julkistamattomine asetietoineen niin poliittisia pyrkimyksiä kuin aseista johtuneita uhkatilanteita. Kuvitukseen liitetyt tekstit asetyypeistä havainnollistavat asehankkeiden tarinaa.

Filosofian lisensiatti ja kamarineuvos Erkki Fredrikson on julkaissut yli 20 tietokirjaa ja satoja museonäyttelyitä sivistyshistorian monilta aloilta.