Erkki Käkelä : Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot : Saksasta Suomeen vuosina 1943-1944 hankitut Sturmgeschütz 40 - ja Sturmgeschütz III -rynnäkkötykit ja niiden tarina

Takakansi

Syyskesällä 1943 Suomeen hankittiin yhteensä 30 saksalaista Sturmgeschütz 40 Ausführung G -rynäkkötykkiä. Seuraavan kesän ankarissa torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella Panssaridivisioonan Rynäkkötykkipataljoona tuhosi niillä peräti 87 neuvostopanssaria. Yksikään toinen suomalaispataljoona ei tähän määrään yltanyt. Kesällä 1944 hankittiin lisää StuG III Ausführung G -vaunuja, mutta varsinaisiin torjuntataisteluihin ne eivät enää ehtineet. Erkki Käkelan ja Andreas Lärkan teoksessa jäljitetään niiden 59 rynäkkötykin vaiheita ja esitellään vaunuista valtaosa myös valokuvissa. Tunnetut panssarivaunuaseen tutkijat ovat kelpuuttaneet runsaasti kuvitettuun teokseen vain sellaisia kuvia, joista vaunu pystytään sekä yksilöimään että nimeämään. Tuloksena on arvokas kunnianosoitus Panssaridivisioonan veteraaneille ja tärkeä lähdeteos maanpuolustuksen historiasta kiinnostuneille. Teoksessa kasitellään myös Sturmgeschützin valinnan ja tyyppien valmistuksen sekä vaikeuksia Saksassa, Suomessa vaunuihin tehtyjä muutoksia ja tunnistamista helpottavia yksityiskohtia. Kylämän panssariteräksen vastapainoksi tekijät tuovat esiin myös unohduksiin jääneet toimitil ihmiset ja esittelevat rynäkkötykinjohtajia sekä miehistöjen jäseniä.

Esittely

Syyskesällä 1943 Suomeen hankittiin yhteensä 30 saksalaista Sturmgeschütz 40 Ausführung G -rynnäkkötykkiä. Seuraavan kesän ankarissa torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella Panssaridivisioonan Rynnäkkötykkipataljoona tuhosi niillä peräti 87 neuvostopanssaria. Yksikään toinen suomalaispataljoona ei tähän määrään yltänyt. Kesällä 1944 hankittiin lisää StuG II Ausführung G -vaunuja, mutta varsinaisiin torjuntataisteluihin ne eivät enää ehtineet.

Erkki Käkelän ja Andreas Lärkan teoksessa jäljitetään näiden 59 rynnäkkötykkivaunun vaiheita ja esitellään niistä valtaosa myös valokuvissa. Tunnetut panssarivaunuaseen tutkijat ovat kelpuuttaneet runsaasti kuvitettuun teokseen vain kuvia, joissa vaunu pystytään selkeästi tunnistamaan. Tuloksena on arvokas kunnianosoitus Panssaridivisioonan veteraaneille ja tärkeä lähdeteos maanpuolustuksen historiasta kiinnostuneille.

Teoksessa käsitellään myös Sturmgeschütz-vaunujen valmistusprosessin vaikeuksia Saksassa, Suomessa tehtyjä varustuksen muutoksia ja tunnistamista helpottavia yksityiskohtia. Kylmän panssariteräksen vastapainoksi tekijät ovat halunneet tuoda esiin myös ihmiset rynnäkkötykkivaunujen sisällä ja esittelevät kriittisten taistelujen johtajia ja tykkiampujia.