Erkki Rahkola : Vaiettu Elisenvaaran pommitus : evakkohelvetti 20. kesäkuuta 1944

Takakansi

Elisenvaaran evakkohelvetin koko tarina päivitettynä laitoksena

20. kesäkuuta 1944 Elisenvaaran ratapihalla seisoneisiin juniin oli ahtautunut pääasiassa evakkonaisia ja -lapsia, kun neuvostokoneet saapuivat pommittamaan sitä. Neljännes­tunnin aikana arviolta 150 ihmistä sai surmansa Suomen historian tuhoisimmassa siviilipommituksessa. Samana päivänä suomalaiset menettivät Viipurin.
Elisenvaaran pommituksesta ei kirjoitettu tapahtuman jälkeen sanaakaan, sillä Päämaja oli ankarasti kieltänyt kertomasta ilmapommitusten uhreista muille kuin lähi­omaisille. Myöhempää kirjoittelua Elisenvaarasta patosiivat valvontakomission pelko ja sittemmin Kekkosen ajan julkisuusilmasto. "Tapaus Elisenvaarasta" jäi niin kuin unohduksiin.
Pommituksen synkkää tarinaa valotetaan kirjassa sekä pommittajien että uhrien näkökulmasta. Uhrien silminnäkijäkuvausten lisäksi teoksen lähteinä ovat Venäjän sota-arkistosta löytyneet sotapäiväkirjat ja lento-osaston historiikki.
Teoksen uuteen painokseen on päivitetty uutta tietoa pommituksessa menehtyneistä ja tapahtumien yksityis­kohdista. Vaieettu Elisenvaaran pommitus on kunnian­osoitus Suomen tuhoisimman siviilipommituksen kokeneille, menehtyneille ja selviytyneille sekä heidän lähei­silleen.

Esittely

Suomalaisen sotahistorian merkkiteos nyt päivitettynä laitoksena. 20. kesäkuuta 1944 Elisenvaaran ratapihalla seisoneisiin juniin oli ahtautunut pääasiassa evakkonaisia ja -lapsia, kun neuvostokoneet saapuivat pommittamaan sitä. Neljännestunnin aikana arviolta 150 ihmistä sai surmansa Suomen historian tuhoisimmassa siviilipommituksessa. Samana päivänä suomalaiset menettivät Viipurin. Elisenvaaran pommituksesta ei kirjoitettu tapahtuman jälkeen sanaakaan, sillä Päämaja oli ankarasti kieltänyt kertomasta ilmapommitusten uhreista muille kuin lähiomaisille. Myöhempää kirjoittelua Elisenvaarasta patosivat valvontakomission pelko ja sittemmin Kekkosen aikana journalistien itsesensuuri. "Tapaus Elisenvaara" jäikin liki unohduksiin. Pommituksen synkkää tarinaa valotetaan kirjassa sekä pommittajien että uhrien näkökulmasta. Uhrien silminnäkijäkuvausten lisäksi teoksen lähteinä ovat Venäjän sota-arkistosta löytyneet sotapäiväkirjat ja lento-osaston historiikki.