Esko Haapa : Lapset ja vieraat : ensimmäisten kristittyjen suhtautumisesta ympäristöönsä

Teol. kand. Esko Haapa on saanut aiheen kirjansa nimeen siitä Uuden Testamentin kohdasta, jossa Kristus puhuu Simonille vertauskuvallisesti lapsista ja vieraista, so. Kristuksen seuraajista ja heidän suhteestaan ympäristöönsä. Kirja näet esittää Raamatun antamien tietojen valossa, miten ensimmäiset kristityt käsittivät oman seurakuntansa ja toisaikojen ympäristön välisen rajan ja velvollisuutensa tämän rajan molemmin puolin — miten he suhtautuivat esivaltaan, omiin ja vieraisiin arvonimisiin ja toimintamuotoihin, ja miten tämä vaikutti yhteisiin vitsijöihin, lähetystoimintaan, mitä vaikeuksia ja asenteita seurakunnan jäsenet elämänvaellukselle jne.

Nykypäivien kristilliselle seurakunnalle on välttämätöntä tutkia ensimmäisten uskovien vaellusta — vaikka kirkkkomme onkin kehittynyt alkuseurakunnasta suuresti poikkeavaksi yhteisöksi, niillä on kuitenkin samat juuret. Suhde ympäristöön on myös nykyajan kirkon suuria kysymyksiä, sen uskon ja elämän koetinkivi. Syventyminen alkukristittyjen vakaumukseen tässä suhteessa kirkastaa monia kysymyksen ydinkohtia.