Esko Jämsen : Avo-osasto

ESKO JÄMSÉN
Mitä, ettekö tunne?
Hänhän se on, 32-vuotias nuori vanha jolla on tukka kuin Ringolla, jolla on takki punainen kuin ilta että atomipompotuksen hetkellä eläisi kauemmin.
Hänhän se on, Kansan Uutisten ja lukuisten muiden lehtien kulttuurikirjoittaja. Skribentti. Senttari. Holiton mies. Kynäilyläinen joka on lukijoitaan ihastuttanut & vihastuttanut.
Hänhän se, arjen ja rakkauden lyyrikko joka odotti kesää runovalikoimassa 'Tästä kaupungista', kesää jota humpapam-musiikki säesti.

AVO-OSASTO
Avo-osasto on Esko Jämsénin ensimmäinen romaani. Ja enemmänkin: se on autenttinen kuvaus ilmoitusosastojen todellisuudesta, umpiudesta jossa on tuhoa yhtä vähän kuin elämää. Se on henkilötodellinen dokumentti, jossa on ironisen iltatuulen läiskä, yritys oman persoonallisuuden, laiheneen ihmissuhteen ja ympäriään ruosteisen maailman tavoittamiseen. Mitä jää: Mustikan viskimainen maku — muistiin ja ruumiiseen. Kirja jokaiselle jolle on elämän aikana rakkautta riittäväksi.
Kirjeromaani tai päiväkirjan tapaan kirjoitettu teos on sävyllältään intiimi, monisärmäinen ja rehellinen, mutta samalla lakoninen. Jämsén välttää itsetilityksen karikot, ahdistuksen ja avuttomuuden kuvaus ei lipsahda imeläksi vaan pysyy kalskeasti, alistettuna ja katkeraästi. Se porautuu herkin kirjallisin keinoin syviin aivokerroksiin. Valoakin on: keikkatyöläisen ja musta-ahkeran miehen ponnistelua uskomattoman, pätsisen jopa naurettavan toivon puolesta. Huoletonta hauskuutta, selkeitä, unohtumattoman raikkaita tuokiokuvia. Sanoa voisi: kirja on runollinen, mutta tuskin yksikään runoilija — edes Jämsén itse — olisi uskaltanut olla näin runollinen. Kaikkinensa teos on toteava, vetoomus niiden puolesta joita on ristitty, alistettu ja nöyryytetty. Antakaa jokaiselle mahdollisuus, vielä kerran mahdollisuus, on Jämsénin keskeinen sanoma.