Esko Laukko : Mene toiselle tähdelle rakastamaan

Esko Laukon uusi yllättävä jännitysromaani

Leena Wetter on täydellinen sihteeri. Hän hallitsee neljää kieltä, on taitava kone- ja pikakirjoittaja, tuntee hiukan kansantaloutta, oikeustiedettä ja psykologiaa. Hän on älykäs, joustava ja pursuaa työintarmoa. Lisäksi hän on naisena täydellinen — pitkä, vihreäsilmäinen ruskeaverikkö. Leena on kohta puoli vuotta työskennellyt kauppaneuvos Ilmari Vartiaisen yksityissihteerinä. Hän saa huikeaa palkkaa, hänellä on käytössään upouusi auto ja hän asuu Vartiaisen omistamassa modernissa kaksiossa.

Leenan ystävättärellä Eija Santilla — joka puolestaan on täydellisimillään makuuhuoneessa — on syytä olla kateellinen: Leenalla ei todella pitäisi olla mitään valittamista. Mutta yhtä asiaa Leena pohtimatta omistajastaan Vartiaisesta upseas konttorissa. Hänellä ei ole työtä, jota hän voisi perustellusti moittia tai kadehtia. Toisin kuin voisi saada, että hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria, soittaa hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria. Mutta yhtä asiaan Leena pohtimatta omistajastaan Vartiaisesta upseas konttorissa. Hänellä ei ole työtä, jota hän voisi perustellusti moittia tai kadehtia. Toisin kuin voisi saada, että hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria. Mutta yhtä asiaan Leena pohtimatta omistajastaan Vartiaisesta upseas konttorissa. Hänellä ei ole työtä, jota hän voisi perustellusti moittia tai kadehtia. Toisin kuin voisi saada, että hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria. Mutta yhtä asiaan Leena pohtimatta omistajastaan Vartiaisesta upseas konttorissa. Hänellä ei ole työtä, jota hän voisi perustellusti moittia tai kadehtia. Toisin kuin voisi saada, että hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria. Mutta yhtä asiaan Leena pohtimatta omistajastaan Vartiaisesta upseas konttorissa. Hänellä ei ole työtä, jota hän voisi perustellusti moittia tai kadehtia. Toisin kuin voisi saada, että hänellä ei ole lupaa avata, liikkein kirjekuoria.

Leena tuntee olevansa lieassa — olkoonkin että siteet on punottu kultalangoista. Jo viime aikoina toimiston ilmapiiri on muuttunut selittämättömän oudoksi. Jotakin leijailee ilmassa, jotakin on pakko pian tapahtua. Sitten saapuu Wienistä kylmäsilmäinen tohtori Aal, pimeä patoutunut uhka laskeutuu, jotakin alkaa todella tapahtua . . .