Esko Laukko : Sen yli käy vain tuuli viheltäin

Kun juttu Syytäjää vastaan Syvämaa huudetaan sisään Helsingin raastuvanoikeudessa, sali on täynnä lehtimiehiä ja ilmapiiri kihisevän jännittynyt — onhan kysymyksessä murhajuttu, jossa ruumis kirjaimellisesti on haihtunut taivaan tuuliin. Pala palalta rakentuu kuva kammottavasta teosta: johtaja Syvämaan ylellisessä omakotitalossa on eräänä yönä surmattu ihminen ja poltettu sitten hänen ruumiinsa talon keskuslämmitysuunissa.

Samaan aikaan kun vääjäämättä napsahtelevat todistajanlausunnot kiertyvät yhä tiukemmin syytetyn ympärille, edistyy oikeussalikuvauksen rinnalla toinen kertomus, joka on saanut alkunsa paljon aikaisemmin: Velkojensa kanssa toivottomasti kamppaileva toimittaja Lasivirta löytää kadulta asemalle säilytyslokeron avaimen. Hän tutkii omin nokkin sen lokeron sisällön — hän luulee saavansa huoliensa olevan tipotiessään. Tai niin hän luulee, kunnes joutuu tekemisiin avaimen oikean omistajan kanssa.

Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi tapahtumajaksoa leikkaavat toisensa? Vastaus jää Esko Lautkolle, joka uudessa kirjassaan yllättää lukijan perusteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin.