Esko Laukko : Taivas kuin kerjäläisnuttu

"Se tuli ilman hänen tahtoaan, sietämättömänä ja ahdistavana. Siinä vaiheessa hän alkoi muuttua aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Ilo katosi elämästä, vaikeudet muuttuivat vuorenkorkuisiksi, hän sai vimma­tun halun käydä kiinni ihmisiin ja asioihin... murskata kaiken..."

Vielä muutama kuukausi sitten rouva Tuulikki Mes­lasaaren elämä oli ollut täysin kunnossa: hän oli nuori, kaunis ja onnellisesti naimisissa. Mutta sitten hän oli alkanut saada selittämättömiä puuskia, aivan kuin jo­kin vieras voima olisi ryhtynyt johtamaan hänen elä­määnsä. Pienikin ärsytys sai hänet pois tolaltaan, riit­tämisen aiheuttomasti ja suutumaan toisiinsa silmittö­mästi. Tuulikki huomasi, että ympäristö alkoi katsella häntä yhä oudoksuvammin, sekä työpaikalla lääketie­tean laboratoriossa että kotona. Oli vain ajan kysy­mys, milloin kaikki luhistuisi. Ja kuitenkin Tuulikki puuskiensa välillä tunsi olevansa aivan normaali, mutta vaikka hän yritti kaikkensa, nuo mustat aallot tulivat aina uudestaan. Kunnes eräänä syksyisenä päi­vänä, kesken riehakkaita juhlia, kaikki löi yli ja hänen kohtalonsa näytti olevan lopullisesti sinetöity.

Mutta se oli vain esivaihe tapahtumissa, joiden to­dellisesta, kammottavasta luonteesta hänellä ei ollut aavistustakaan.