Essi Kummu : Karhun kuolema

Takakansi

Karhu tulee luokse ja hänestä tulee karhun oma ja kaikki on niin kuin on eikä kukaan enää mahda mitään.

Pienessä ruotsinkielisessä kylässä asuva Stella rakastuu karhuun. Hän odottaa sulhasta mutta vuodet kuluvat, karhu ei tule, ja Stella luopuu jo toivosta. Kunnes Mumma kuolee muttei suostu lähtemään kotoa, hän ei malta, ei millään. Kaikki on kesken – jää joka haistelee taloa.

Karhun kuolema on balladi täyttymättömästä rakkaudesta. Se on laulu perheestä, jossa poissaolevat huutavat kaikista kovimmin. Fannyn poika Alex on Grönlannissa valokuvaamassa ja etsii turhaan rauhaa pulssaan rinnän sylistä. Kotona Fanny itse istuu rujoitettuna ikkunasta eikä tiedä mitä tehdä turvallisille. Mielessä on sisko Alfredilla, joka on jäänyt hänen katonsa alle. Pikkulapsi on ankara asukilleen, se sulkisi mieluusti Fannyn nuoremman siskon Stellan lapsineen ulkopuolelle, jollei tällä olisi parantamisen lahjaa. Stella itse kuitenkin tietää kuuluvansa aivan muualle.

On virhe ajatella että suuriin kuvioihin voisi vaikuttaa millään. Jos tuuli on kääntymässä se vain ottaa ja kääntyy, ja ilma on tuulen suuntainen, se siitä.

Esittely

Karhu tulee luokse ja hänestä tulee karhun oma ja kaikki on niin kuin on eikä kukaan enää mahda mitään. Mutta karhu ei tule, ja Stella luopuu jo odotuksesta. Kunnes joku haisteleetaloa.

Mumma kuolee eikä suostu levolle. Hän ei saata, ei millään. Eläessään on halvaantunut vanhus ollut tyttärensä Fannyn armoilla, mutta nyt hän on vapaa, ja kaikki on kesken.

Fannyn poika Alex on juureton. Suhde pulskan inuiitin kanssa ei helpota oloa, ei liioin paluu kotimaahan, missä odottaa viileän etäinen äiti.

Vain Fannyn sisko Stella, kyläyhteisön karttelema käsilläparantaja, tietää mihin kuuluu: hänestä tulee karhun morsian. Mutta karhun sylistä saa lohtua vain se, jonka side maahan on kyllin vahva.

Karhun kuolema jatkaa suomalais-ugrilaista mytologiaa. Se on balladi täyttymättömästä rakkaudesta, lyyrinen, maanläheinen tarina perheestä, jossa kivulla etsitään omaa paikkaa.