Esteitä I : saarna

leata palvella Jumalaa ja helppo saatanaa? Oli aika, jolloin ulkonaisesti palvelin saatanaa”, sanoo hän. „Minä pyhin inhytaisin; minä vainoilin Jumalan seurakuntaa; mutta minulle oli vaikea potkia tutkainta vastaan.”

Katsokaamme nyt, mitä Jumala sanoo tästä! Katsoisin mielelläni tietä, mitä ne, jotka sanovat Häntä ankaraksi herraksi, arvelevat hänen seuraavista sanoistaan: „Tulkaa minun tyköni, kaikki te, jotka työtä teette ja olette raskautetut ja minä tahdon teitä virvoittaa. Ottakaa päällemme minun ikeeni ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämestä ja te saatte levon sielullenne; sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani on keviä.”

Niin, on helppo lähestyä häntä, jota rakastaa, ja mielestään uskovalle hänelle. Jättäkää sen tähden Jumala, joka Jumalan sanan antakaa perään! Yhtykää hekin, niiden kanssa, jotka ovat Jesuksen opetuslapsia; katsokaa heidän kasvojansa; katsokaa, miten heidän silmänsä loistavat autuaallisuudesta nolosta, miten heidän tietänsä valaisee valo Golgatalta. Antaka heidän itsensä kertoa sitä ilosta ja rauhasta, jonka he ovat Kristuksessa löytäneet. Ja varma on, että niin kauan kuin he melkein aavistamatta kiittävät, kertovat he, miten tie tulee valoisammaksi, mitä enemmän he lähestyvät Kristusta kohti. Oi, suuri on ero Kristuksen ja saatanan tietsen välillä. Edellinen on kevyt ja suloinen, jälkimmäinen raskas ja kova. Kivioilen teitä, että kuuntelet saatanan valheita, hänen, jota koko maanpiiriä mielettelee. Oi, etkö tänä tänä tahdo muuttaa herraa ja vastaan ottaa tutun karitsan käsiin?