Esteri Paalanen : Silloinkin oli hauskaa : isoäiti kertoo lapsuudestaan

Kun isä ja äiti joskus lähtivät omille teilleen, saapui isoäiti lastenlastensa seuraksi. Ja kun hän isojen tyttöjen mielestä liikaa voivotteli nykyajan huonoja puolia, pyysivät nämä häntä kertomaan vanhoista ajoista, koska 'kirjoissa kaikki oikeat, kunnon isoäidit kertovat', kuten Anna väitti.
Pekka ja Sini ovat kaataa kaakaokuppinsa siitä innosta, että hekin saavat seurata isoäitiä muistojen maille — punaisen veräjän luo, lämpöä huokuvan riihen ohi, yksikerroksisen punaisen asuinrakennuksen ovelle, isoäidin kotipappilaan. Voi kuinka silloin oli hauskaa, huokaavat lapset, kun isoäiti kertoo riihipäivistä, siitä miten 'kesä pantiin säilöön' tai miten leikittiin väen kanssa sunnuntai-iltaisin. Lasten omiin leikkeihin kuuluivat häät ja ristiäiset, heidän juhlissaan taas monet oikeat häät pitäjällä — olihan heidän isänsä pappi. Isoäiti kertoo myös sen ajan pukumuodista, siitä miten tultiin mainiosti toimeen ilman radiota, hän kertoo elämyistäväistä, vieraista ja vierailuista naapuripitäjään hevoskyydissä, koko lapsuutensa kultaisesta maailmasta. Viihdytkö mukana — kysymyksiä tulee paljon suruikin, se ettei isoäiti pienenä päässyt kansakouluun ikäistensä kanssa, sillä eräänä syysapivaaänä pappilan Siiri nousee rattaile lähteäkseen kaupungin isoon kouluun.