Esti Heiniö : Häämarssi

Eesti Heiniö kertoo romaanissaan erään perheen eri tahoille joutuneiden jäsenten dramaattisesta kohtaamisesta.
Viisi sisarusta saapuu vanhan äitinsä kuolinvuoteen ääreen. He asettuvat muutamaksi päiväksi suuren talon puolittain kylmilleen jätettyihin huoneisiin. He ovat maailmalla vieraantuneet toisistaan, kasvaneet kukin omaan kaavaansa, ja heidän on vaikea saada syntymään välitöntä vuorovaikutusta toistensa kanssa. Kuoleman läheisyys ja yhteiset muistot lapsuudesta ankaran äidin komennossa puhkaisevat kuitenkin aukkoja siihen totunnaiseen suojamuuriin, jonka he ovat rakentaneet ympärilleen.
Vähitellen paljastuu seikkoja, joista ei ennen ole tiedetty tai joiden olemassaolo on vain epämääräisesti aavistettu. Äidin jykevä, kaikkivoipa hahmo kohoaa näkyviin kaikessa suuruudessaan ja ehdottomuudessaan. Mutta samalla sisarukset kukin kohdallaan saavat kokea jotakin uutta ja järkyttävää, mikä on omansa yhdistämään ja vapauttamaan heidät. Heillä kaikilla on ollut sama haave: löytää itselleen ystävä, jolle voisi avautua. Jopa äidilläkin on ollut omansa, Janne joka yhä liikkuu talossa sen salaperäisenä, aina avuliaana tuntukena. Tällä tavoin salattua syntyy esiin taas, sulatet yli vuosikymmenten, ristiriitojen alta. Ja lopulta, hautajaisten jälkeen, kunkin vuorollaan täytyy palamaan omaan arkiseen elämäänsä: onko heillä enää rohkeutta nähdä sinistä hetkeä ennen pimeyttä, elämän jatkumisen ja ansaitsemisen, sittenkin ole tarttua jokaiselle?