Estrid Ott : Lofotin-Liisa

Liisa oli neljännen luokan tervapää — sen olivat muutamat toverit keksineet. Tervapää oli sellainen, johon läksyt heti tarttuivat. Ja ihmekö se, sillä tervapää suhtautui välinpitämättömästi kuin kuollut silli moneen asiaan, joita hänen ympärillään tapahtui, eikä myöskään ikävöinyt kaikkea sitä ihmeellistä, mikä sai muut unohtamaan huomispäivän läksyjen lukemisen.

Mutta silloin Liisa ei ollut tervapää, kun äiti kertoi, että hän pääsisi koko kevääksi Norjaan, Lofoteille, Leif enon kalastuasemalle. Hän aivan huusi riemusta. Kaikesta uudesta ja jännittävästä, Liv serkusta ja muista uusista ihmisistä, töistä, kalastusmatkoista ja seikkailuista, jotka tanskalais­ta tyttöä siellä odottivat, kertoo tämä raikkailta tuulilta tuoksuva tyttöjenkirja.