Eugen Samjatin : Me

Vuonna 1920, kaksitoista vuotta ennen Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja kaksikymmentäkahdeksan vuotta ennen George Orwellin teosta 1984, kirjoitettiin Neuvostoliitossa romaani, jota hyvällä syyllä voi pitää tärkeimpien sen jälkeen ilmestyneiden tulevaisuudenkvitelmien esikuvana. Tämä romaani oli Eugen Samjatinin Me. Samjatinin kuvittelemassa matemaattis-teknillisessä tulevaisuuden valtiossa ihmiset erotetaan toisistaan numeroihin. He elävät Hyväntekijän ja tämän Suojelijoiden valvomina laissaessa, kaikki paljastavassa kaupngissa. Aikataulun tarkoin säätelemää elämää, marssiivat rivistöinä virvottavilla kaduilla Musiikkiteatterin sävelen tahdissa, tekevät saamalla hetkellä samat liikkeet, keskeyvät valtion antamiin käskyihin ja nauttivat totaalisesta onnesta, jolle tyytymättömyys, puute ja rakkaus ovat tuntemattomia. Sataprosenttisesti ei onen ongelmaa kuitenkaan ole pystytty ratkaisemaan. Järjestelmässä on aukkona säännöstelemätön Henkilökohtainen tunut, ja alkukantainen vapaudenkaiupu aiheuttaa joskus pinnanalaista liikehdintää; säilyneestä Muinaiskodista avataan tie kaupunkia ympäröivän läpinäkyvän Vihreän Muurin ali luonnontilassa olevaan ulkomaailmaan, ja levottomuus purkautuu lopulta kapinaksi. Samjatinin romaani sisältää hämmästyttävän määrän toteen käyneitä ennustuksia. Tyylillisesti korkeatasoisena taideteoksena sillä on pysyvä sijansa maailmankirjallisuuden tulevaisuudenkvitelmien joukossa.