F. E. Sillanpää : Hurskas kurjuus

Nuoreen F. E. Sillanpäähän, perheensäjään ja kirjailijaan, vuoden 1918 kansallinen murhenäytelmä teki lähtemättömän vaikutuksen. Kansan kahtia jakaneen sisällissodan katkerista kokemuksista syntyi kuolematon mestariteos Hurskas kurjuus, joka ilmestyi keväällä 1919.

Hurskaassa kurjuudessa kirjailija liikkuu samoissa Hämeenkyrön maisemissa, jotka olivat olleet kolme vuotta aikaisemmassa esikoisromaanissa. Elämä ja aurinko runoittaneet luonnonlyyrikon hehkuvaan elämään ja kesän viitykseleen. Nyt maisemaa tarkastelevat surun ja ahdistuksen läpi tuikkivat himmeätönötähdet.
Torpparilla ja punakapinaliisellä Juha Toivolalla elämä ei ole ylevää, nostattavaa 'elämän voittoa'. 'Jotain hohjan hapatna ja tylsää ainetta, jota ihmiselle annetaan paljon enemmän kuin hän voi käsitellä; niin paljon, että hän sen tähden on puolimänännyksissä, aina siihen tukehtumaisillaan.'
Juha Toivolan elämänvaiheissa Sillanpää tähdensi ihmiskohtalon yksilöllisyyttä, puolustuskyvyttömyyttä, puolustuskysyttömyyttä oman ihmisensa joukkoihmisen petollisessa huumauksessa. Kuitenkin kirjailijan usko ihmiskunnan kaukaiseen päämäärään, jota kohti se 'näin vaikeasti ponnistellen' kesti kansalaissodan koettelemukset setkin.