F. E. Sillanpää : Töllinmäki

TOR HEDBERG Dagens Nyheterissä: 'Maan tasalla on erinomaisen tarttuvaa ja erinomaisen huvaaa kirjallisuutta, minuun — kuuluvani yksin Sillanpäälle, vaan et ajattele paljon merkitsellelle sunnalle nykyvalsaasen kirjallisuudessa. Kaikkiein hävittyjen maitten aihot on maailmassa ehkä rakenetttuu, rakennettua alhaalta päin, maan tasalla, ja siellä, taloilla maassa, talojen maissa pyyhältävät. Nykyajan paltonkäsityksessä tiluke on yllätodellinen — läheisyys, lähi rotuista, ei ylempaa tavallaista, vaan tasaramaista nähtyä, maanläheisyyttä, vaan lahtopoikaisuutta omien ruumiillisten elämaä ja luomat.' 'Miitä suurummassa määrin koskee tämä Sillanpäätä. Mutta hänen virittäjänsä ei elämän linjo; suomalaisen maan uudattamat kaikkein inhimillistä perintötapaa maanista runoudes: hän on väsymätän kansallisen hengen harhaaja, laillaan omalla tavalla. Yhdessä aikaisempien inhimillisten teosten kanssa osoittavat hänen runolliset vaelluksensa, että hänen mukanaan on paras suomalainenmaist vaihteleva nuori runous: omistaa ja kuinka paljon hänellä odottaa edessä ja takana.'

Prof. GUNNAR CASTRÉN Nya Argusessa: 'Jo nyt on Sillanpään luotanto suomalaisen kirjallisuuden rikkainpää ja aatteen kyky kuin mikään muu suomen nykyaikainen runous myös Suomen rajojen ulkopuolella.'

ANDERS ÖSTERLING Svenska Dagbladetissa: 'Sillanpäällä on armoitettu kuvaajan silmä nähden niitä hiljaisia syitä ja vaikutuksia, joita myöten ihmiselämän hiljaisuuteen viisin siunataan, syitä ja aiheita, joita ei voi mutkalla julkisesti osoittaa, mutta jotka kumminkin ovat voimakkaita sielullisia tosiasioita. Hän löytää arkaunttoisimmiikin tunnelman meille tulkinnan, jonka me viisa sanoaksem vaistollamme tunnemme oikeaksi, ja kehii se, mitä alkuhetkestä alkaen laulun heemaat elämänyhtey simesten, tuhien ja hiljaisuuden salaisuuden noissa tuonomaissilpoossa aikaan saa, kaikki se heijastuu kiehtovana voimalia suomalaisen runoilijan sanonnassa. Hänellä on, kella raskasta ja hirvittävää köyhyydenkuvankin värele Suomen lempeä kesäyö, joka vapauttaa kansan larmon ja antaa sen raueta maiseman valkeaan, unelmoivaan vanhaan.'